Verikaasuanalyysi (pO2, pCO2, pH ja laskenta), laskimoverestä

3649

vB-VeKaas

Osatutkimukset

vB-Be, vB-HCO3-St, vB-O2Sat, vB-pCO2, vB-pH ja vB-pO2

Tiedustelut

Haartmanin sairaalan laboratorio, 78281

Yhteyshenkilöt

kemisti Annukka Mäki: annukka.makihus.fi / (09) 471 72573 / 050 427 9201 ja lääkäri Tuomas Mäntylä: tuomas.mantylahus.fi / 044 269 1560

Indikaatiot

Tutkimuksia käytetään happoemästasapainon ja kudosten hapetustilan häiriöiden toteamiseen ja hoidon seurantaan.

Esivalmistelu

Potilaan oltava levossa mahdollisimman rentona. Verenkierron riittävyys näytteenottokohdassa on aina varmistettava. Näyte otetaan mieluiten ilman puristussidettä tai se pidetään kiinnitettynä mahdollisimman vähän aikaa (enintään 10 s). Laskimonäyte otetaan yleensä kyynärvarren laskimosta.

Näyteastia

Li-hepariiniputki 5 ml

Näyte

Verinäytteet otetaan anaerobisesti elektrolyyttitasapainotettua Li-hepariinia sisältävään ruiskuun tai hepariinivakuumiputkeen. Verikaasunäytettä ei saa ottaa avoimeen putkeen.

Näyte on hyytymien muodostumisen estämiseksi sekoitettava huolellisesti mahdollisimman pian.

Näyte toimitetaan mahdollisimman nopeasti laboratorioon. Ellei määritystä voida tehdä 15 min sisällä näytteenotosta, näyte säilytetään ja kuljetetaan kylmägeelien välissä tai kylmävaraajassa (0-6 C). Näytteen paikallistakin jäätymistä on varottava. Näytettä saa säilyttää jääkaappilämpötilassa enintään 30 min ennen määritystä.

Menetelmä

Verikaasuanalysaattorissa mitataan spesifisillä elektrodeilla pH, pCO2 ja pO2. pH- ja pCO2-arvojen perusteella lasketaan muita happoemästase-arvoja (HCO3, HCO3-St, BE eli emäsylimäärä). Verikaasuanalysaattori määrittää myös näytteen hemoglobiinipitoisuuden spektrofotometrisesti.

Tekotiheys

Päivittäin, kaikkina vuorokauden aikoina

Tulokset valmiina

Samana päivänä

Tulkinta

           Aikuiset
             vB
 pH       7.32 – 7.42
 pCO2     5.3 – 7.3 kPa
 pO2*     4.0 – 6.7 kPa
 HCO3-St  24 – 28 mmol/l
 BE       0 ± 2.5 mmol/l
 O2Sat    65 - 80 %

*Hapen osapaine pO2 pienenee iän karttuessa.

Happoemästasapaino voi häiriintyä respiratorisesta tai metabolisesta syystä. Hengityksen heikkeneminen voi johtaa pH:n laskuun ja pCO2:n nousuun (respiratorinen asidoosi). Tila voi johtua sentraalisesta (unilääkkeet, opiaatit, aivotuumorit ja -traumat ym.) tai keuhkoperäisestä (RDS, pneumonia, keuhkoödeema ym.) syystä. Hyperventilaatio johtaa respiratoriseen alkaloosiin. Tämäkin voi olla sentraalista (mm. keskushermoston infektio, salisylaattimyrkytys, kuume, hysteria) tai keuhkoperäistä (astma, respiraattorin ylikäyttö).

Metabolisen asidoosin perussyynä voi olla mm. epätasapainoinen diabetes, kudoshypoksia (maitohappoasidoosi), munuaisten vajaatoiminta, tubulaarinen asidoosi, maksan vajaatoiminta, hyperkalemia, myrkytykset (metanoli, etyleeniglykoli) tai suoliston alueen nestemenetys (bikarbonaatin menetys). Metabolinen alkaloosi voi seurata mm. bikarbonaatin liikakäytöstä, mahanesteen (hapon) menetyksestä tai hypokalemiasta.

Tutkimus tehdään ensisijaisesti valtimoverestä (aB-HE-Tase, aB-VeKaas). Laskimonäytettä (vB-HE-Tase, vB-VeKaas) käytetään mm. yhdessä valtimonäytteen kanssa, kun niiden happipitoisuuksien vertailusta halutaan saada käsitys kudosten hapensaannista. Perifeerinen laskimonäyte yksin kuvaa lähinnä vain metabolisia happoemästasapainon muutoksia, ei niinkään respiratorisia muutoksia ainakaan koko elimistön kannalta.

Tutkimus vB-VeKaas päivitetty 26.02.2021 / TM

Sivun alkuun

Viimeisin päivitys: 19.04.2024 klo 00:42.