HUS Diagnostiikkakeskus

Tutkimusohjekirjan etusivulle

Proteiini, fraktiot, seerumista

2522 S -Prot-Fr

Osatutkimukset

S -Album, S -Alfa-1, S -Alfa-2, S -Beta-1, S -Beta-2, S -Gamma, S -Mkomp-1, S -Mkomp-2, S -Mkomp-3, S -Mkomp-4 ja S -Prot

Tiedustelut

HUSLAB-talo, Meilahti, Asiakaspalvelu puh. 09 471 72579, työpiste 050 3459393 (lankanumeron lyhytvalinta 72582)

Yhteyshenkilöt

lääkäri Päivi Lakkisto: paivi.lakkistoathus.fi / 050 4271458 ja kemisti Pasi Nokelainen: pasi.nokelainenathus.fi / 050 4287808

Indikaatiot

Ensisijaisesti M-komponenttien toteaminen tai poissulku sekä jo todettujen M- komponenttien pitoisuusseuranta. Hypo- ja hyperproteinemiat. Maksa- ja munuaistaudit. Seerumin proteiinimuutosten yleinen seulontakoe.

Näyteastia

Seerumi-geeliputki 5 ml

Näyte

Yksi putki seerumia, jossa näytettä vähintään 1 ml seerumia, lapset vähintään 0.2 ml. Lähetys huoneenlämpöisenä sentrifugoimatta, jos perillä vuorokauden kuluessa, muuten eroteltua seerumia. Näyte voidaan säilyttää jääkaapissa yön tai viikonlopun yli. Näytettä ei saa pakastaa.

Menetelmä

Kapillaarielektroforeesi

Tekotiheys

Arkipäivisin (ma-pe)

Tulokset valmiina

3 - 7 vuorokauden kuluessa.

Tulkinta

 Viitearvot, aikuiset
                         pitoisuus         osuus
 albumiini               31.0 - 46.5 g/l   46.9 - 64.5 %
 alfa-1-globuliini        2.1 -  5.0 g/l    3.2 -  7.2 %
 alfa-2-globuliini        4.7 - 10.5 g/l    6.4 - 15.7 %
 beta-1-globuliini        3.3 -  5.7 g/l    4.9 -  7.9 %
 beta-2-globuliini        2.1 -  5.2 g/l    3.3 -  7.4 %
 gamma-globuliini         7.5 - 15.1 g/l   11.4 - 21.5 %

Ylimääräiset fraktiot (M-komponentit) merkitään Mkomp-1 (ensimmäinen löydös), Mkomp-2 (toinen löydös) jne. Jos fraktiot osoittautuvat immunofiksaatiossa muuksi kuin M- komponenteiksi (esim. oligoklonaalisiksi fraktioiksi), merkinnät poistetaan.

Tutkimusta käytetään ensisijaisesti M-komponenttien toteamiseen tai poissulkuun ja pitoisuusseurantaan sekä seulontakokeena (oireena mm. epäselvä kuume, laihtuminen, anemia, hyperkalsemia, infektiotaipumus, ripuli, ikterus, luunmurtumia, nestekertymät tai proteinuria). Myös maksa-, munuais-, suolisto-, sidekudos- ja autoimmuunitautien selvittelyssä voi tutkimuksesta olla hyötyä. Elektroforeesituloksesta voidaan todeta myös proteiinien geneettisiä poikkeavuuksia, akuutin faasin reaktio (infektio , kudosvaurio) ja proteiinien puutostiloja (synteesihäiriö, menetys, maksatauti).

Albumiinifraktio alenee proteiinien menetystiloissa tai synteesin alenemisen vuoksi (mm. maksatauti, malnutritio) ja voi nousta dehydraatiotilassa. Alfa-1-fraktion pääkomponentit ovat alfa-1-antitrypsiini ja alfa-1-hapan glykoproteiini. Viimemainittu visualisoituu kapillaarielektroforeesissa geelielektroforeesia selvemmin. Kummankin nousu voi voimistaa fraktiota akuutin faasin reaktiossa. Alfa-1-antitrypsiinin geneettinen puutos voi olla alentuneen alfa-1-fraktion syy. Alfa-2-fraktion pääkomponentit ovat haptoglobiini ja alfa-2-makroglobuliini. Haptoglobiinin geneettisen vaihtelun vuoksi alfa-2-fraktio voi olla normaalilöydöksenä yksi- tai kaksiosainen. Haptoglobiini nousee akuutin faasin reaktiossa, alfa-2- makroglobuliini nefroottisessa syndroomassa ja muissa tiloissa, joissa albumiinia menetetty. Haptoglobiini alenee hemolyysin (haptoglobiinin kulutus) ja alfa-2- makroglobuliini lisääntyneen fibrinolyysiaktiviteetin yhteydessä.

Beta-1-fraktion selvä pääkomponentti on transferriini, joka nousee raudanpuutteessa ja raskaudessa, alenee samoissa tiloissa kuin albumiini ja infektioissa. Hemopeksiini muodostaa pienen osan beta-1-fraktiosta. Beta-2-fraktion pääkomponentit ovat komplementti C3 ja IgA. Komplementti C3 nousee akuutin faasin reaktiossa ja alenee kulutuksen vuoksi mm. LED:n ja glomerulonefriitin akuuteissa vaiheissa. Gamma- alueen selvä pääkomponentti on normaalisti IgG. Pienemmän osan anodisesta alueesta muodostaa beta-2-alueelle jatkuva IgA ja keskialueesta IgM. Gamma-alueen yleensä IgG:stä johtuva polyklonaalinen voimistuminen voi liittyä mm. kroonisiin infektioihin, autoimmuunitauteihin, tuumoreihin tai maksakirroosiin. IgA:n selvä polyklonaalinen voimistuminen (mm. suolisto- ja keuhkoinfektioissa ja kirroosissa) voi aiheuttaa beta- ja gamma- fraktioiden yhtymisen (beta-gamma-fuusio). Gammafraktion aleneminen voi liittyä geneettisiin hypo- ja agammaglobulinemioihin, myeloomaan tai proteiinien menetykseen.

Pääosin gamma-alueella, mutta myös alfa- ja beta-alueilla voi esiintyä ylimääräisinä paikallisina fraktioina M-komponentteja (paraproteiineja). Poikkevan fraktion pitoisuus kvantitoidaan erottamalla se UV-grammista (vastauksessa Mkomp-1, Mkomp-2 jne. Pitoisuus 0 = ei ylimääräistä fraktiota).

Tutkimuksesta ei pääsääntöisesti anneta lausuntoa, mutta lääkäri tai kemisti käy läpi kaikki fraktioinnit. Mikäli todetaan mahdollinen uusi M-komponentti, jatketaan ilman eri pyyntöä S -immunofiksaatiolla ja tästä ilmoitetaan. Erikoistapauksissa voidaan muutenkin antaa lausunto. Tämä voidaan tehdä esim. todettaessa proteiinien tai jonkin yksittäisen fraktion huomattava puutos tai selvä kohoaminen tai jos suositellaan jotakin lisätutkimusta. (Esim. seerumin kevytketjujen kvantitointi, S -IgLc-V, 4949, voi olla indisoitu gammafraktion ollessa matala, tutkimus 20476 P - Haptog mahdollisen hemolyysitilan vuoksi alfa-2-fraktion ollessa spesifisesti alentunut).

Huomautuksia

Tutkimus ei pääsääntöisesti sisällä lausuntoa.

Tutkimus S -Prot-Fr päivitetty 21.02.2024 / PN

Sivun alkuun

Viimeisin päivitys: 19.04.2024 klo 00:42.