Tutkimusohjekirjan etusivu. Hakemisto erikoisalan, nimen, lyhenteen tai tutkimusnumeron mukaan
| 7920 | Pt-RadJodH |
Isotooppilaboratorio Meilahti (09) 471 72554, KLF- ja isotooppilaboratorio Jorvi (09) 471 82020
lääkäri Sorjo Mätzke: sorjo.matzke
hus.fi / 050 428 4300 ja lääkäri Lauri Karhumäki: lauri.karhumaki
hus.fi / 050 427 9506
Kilpirauhasen liikatoiminnan hoito. Hoidon tarkoituksena on paikallisesti säteilyn avulla vähentää toimivan kilpirauhaskudoksen määrää. Suurin osa radioaktiivisesta jodista kertyy kilpirauhaseen, josta se vähitellen häviää.
Isotooppihoito on suunniteltava potilaskohtaisesti siten, että säteilyannos hoidettavassa kudoksessa tai elimessä on riittävä toivotun vaikutuksen aikaansaamiseksi. Samalla kohdealueen ulkopuolisiin kudoksiin kohdistuvan säteilyannoksen on oltava mahdollisimman pieni. Polikliinisissä hoidoissa aktiivisuus on noin 300 - 800 MBq.
Potilaan tulee olla ravinnotta 2 tuntia ennen radiojodihoitoa ja 2 tuntia sen jälkeen.
Jodia sisältävien valmisteiden välttäminen ja jodiköyhän dieetin noudattaminen parantaa radiojodin kertymistä kilpirauhaseen. Parhaaseen hoitovasteeseen pääsemiseksi kannattaa seuraavia suosituksia noudattaa: Tyreostaatti (esim. karbimatsoli Tyrazol, propyylitiourasiili Tiotil) tauolle 2 vrk ennen hoitoa.
Rytmihäiriölääke (esim. Amiodaroni) tauolle 1 - 6 kk ennen hoitoa (vaihtelee). Muut lääkkeet ja valmisteet (yskänlääkkeet, vitamiinit, luontaistuotevalmisteet, merilevävalmisteet, ihovoiteet, silmätipat, jodipitoiset antiseptit, perä- ja emätinpuikot) tauolle 1 - 2 viikkoa ennen hoitoa (jodipitoisuudesta riippuen).
Ravintoainesuositus: 1 - 2 viikkoa ennen hoitoa vältettävä ruokasuolan, merikalan ja munatuotteiden käyttöä, maitovalmisteita korkeintaan 6 dl päivässä, vähäsuolainen ruokavalio. Röntgenvarjoaineet: suonensisäiset vesiliukoiset 2 kk tauko ennen hoitoa, suunkautta otettavat rasvaliukoiset 3 kk tauko ennen hoitoa. Öljypohjaiset röntgenvarjoaineet voivat heikentää kilpirauhasen jodikertymää pitkään, bronkografiavarjoaine 6 - 12 kk ja lymfo-, myelo- tai salpingografiavarjoaineet jopa 2 - 10 vuotta.
Potilaalle on annettava jo ennen hoitoon lähettämistä tutustuttavaksi radiojodihoidon potilasohje, jota on saatavana kahtena erilaisena versiona suunnitellusta aktiivisuudesta riippuen (alle 400 MBq ja yli 400 MBq). Potilaalle kerrotaan etukäteen myös suullisesti, mitä säteilysuojeluohjeita hänen tulee noudattaa hoidon jälkeen erityisesti lasten ja raskaana olevien naisten suhteen. Potilaalle kerrotaan myös jo ennen hoitoon lähettämistä, että hoidon jälkeen on pidätyttävä tulemasta raskaaksi tai siittämästä lapsia noin neljän kuukauden ajan. Lisäksi potilasta tulee informoida siitä, että hoidon seurauksena usein on hypotyreoosi.
131I -hoitoa saaneille potilaille on oltava erillinen potilashuone, jos potilas jää sairaalaan. Potilashuoneessa on oltava omat peseytymistilat ja WC. Potilashuone on merkittävä säteilyvaaraa osoittavalla merkillä.
Hoitoa antava lääkäri tarkistaa vielä, että potilas on tietoinen häntä koskevista säteilysuojelurajoituksista hoidon jälkeen. Tämän jälkeen potilas nielee radiojodikapselin pienen vesimäärän kanssa.
Sairauskertomukseen tehdään merkintä saadusta hoidosta. Merkinnän tulee sisältää seuraavat tiedot: päivämäärä ja kellonaika, radionuklidi ja kemiallinen muoto, potilaalle annetun radiolääkkeen aktiivisuus sekä isotooppilääkärin tiedot.
Hoidon tarkoituksena on paikallisesti säteilyn avulla vähentää toimivan kilpirauhaskudoksen määrää. Radiojodi (131I) liukenee mahalaukussa 10 - 20 minuutissa ja kertyy hyperaktiiviseen kilpirauhaseen nopeasti.
Koska huomattava osa radiojodista erittyy virtsaan ensimmäisinä hoidon jälkeisinä vuorokausina, virtsanäytteitä ei pitäisi kerätä tai lähettää kahden ensimmäisen vuorokauden aikana.
Radiojodihoidon jälkeen imetys on lopetettava kokonaan. Raskaus on vasta-aihe.
Hoitoindikaation ja muiden tarpeellisten tietojen on käytävä selvästi ilmi jo lähetteestä, jotta hoito voidaan suorittaa optimaalisesti. Lähetteessä täytyy olla lääkärin määräämä aktiivisuus allekirjoituksella varustettuna.
Annettava aktiivisuus harkitaan potilaskohtaisesti. Se on polikliinisissä hoidoissa noin 300 - 800 MBq.
Päivitetty 20.06.2011 / TK