Tutkimusohjekirjan etusivu. Hakemisto erikoisalan, nimen, lyhenteen tai tutkimusnumeron mukaan
Fibriinin D-dimeerit, plasmasta
| 4113 | P -FiDD |
Tiedustelut
Meilahden sairaalan laboratorio, puh. kanslia (09) 471 72579, työpiste 74304, päivystysaikana 72645
Yhteyshenkilöt
kemisti Aija Helin: aija.helin
hus.fi / (09) 471 73846 / 050 427 2475 ja lääkäri Lotta Joutsi-Korhonen: lotta.joutsi-korhonenhus.fi / 050 427 2402 / 09 471 74332
Indikaatiot
Laskimotukoksen tai keuhkoembolian poissulku. Tukoksen uusiutumisriskin arviointi. DIK (yleistynyt intravaskulaarinen koagulaatio).
Näyteastia
Hyytymistutkimusputki, 109 mM Na-sitraatti, 2.7 ml
Näyte
3.2% Na-sitraatiplasma. Plasma säilyy noin 8 tuntia huoneenlämpötilassa ja 4 päivää jääkaapissa. Sentrifugoimaton näyte voidaan lähettää huoneenlämpötilassa, mikäli se on perillä saman päivän aikana.
Menetelmä
Fotometrinen, immunokemiallinen. Akkreditoitu menetelmä.
Tekotiheys
Päivittäin, kaikkina vuorokauden aikoina
Tulokset valmiina
Samana päivänä
Viitearvot
| kaikki | alle 0.5 | mg/l |
Tulkinta
D-dimeeri on fibriinin hajoamistuote, jota vapautuu verenkiertoon fibrinolyysin seurauksena. Tutkimustulos ilmoitetaan FEU-yksiköissä (fibrinogen equivalent units).
Fibriinin hajoamistuotteita on osoitettavissa tilanteissa, joissa hyytymisaktivaatio ja fibrinolyysi ovat kiihtyneet, esim. laskimotukosten ja laaja-alaisten valtimotukosten yhteydessä, vaikeassa infektiossa/inflammaatiossa, maligniteettien yhteydessä, eräissä mikroangiopatioissa, kuten yleistyneessä intravaskulaarisessa koagulaatiossa (DIK) ja pre-eklampsiassa sekä traumojen, leikkauksien ja merkittävien verenvuotojen (esim. SAV) yhteydessä. Vaikeassa maksan vajaatoiminnassa D-dimeerin eliminaatio on hidastunut. Raskauden aikana D-dimeeripitoisuus usein nousee.
D-dimeerimääritys on varsin herkkä laskimotukoksen ja keuhkoembolian poissuljennassa potilailla, joilla tukoksen ennakkotodennäköisyys on pieni tai keskisuuri: normaalialueella oleva tulos poissulkee tuoreen tromboosin n. 95% todennäköisyydellä. Toisaalta vain noin puolelta potilaista, joilla on koholla oleva D-dimeeripitoisuus, voidaan kuvantamismenetelmällä osoittaa tukos. Tiloissa, joihin liittyy vaikea-asteinen fibrinolyyttisen järjestelmän vajaus, ei D-dimeeriä välttämättä muodostu tukoksen yhteydessä.
D-dimeerimääritystä voidaan käyttää myös tukospotilaiden hoitovasteen seurannassa ja tukoksen uusiutumisriskin arvioinnissa.
Huomautuksia
Tutkimuksen nimilyhenne on muutetttu 1.10.2010. Vanha lyhenne oli P-D-Dimeer.
Päivitetty 01.12.2010 / LJK