Tutkimusohjekirjan etusivu. Hakemisto erikoisalan, nimen, lyhenteen tai tutkimusnumeron mukaan
| 20837 | -MDRsVi |
-AcinMDR, -CPEVi, -ESBLVi ja -PseuMDR
Bakteriologian osasto, (09) 191 26286 tai 191 26246
lääkäri Juha Kirveskari: juha.kirveskari
hus.fi / 09 19126838 / 050 4279573 ja lääkäri Päivi Tissari: paivi.tissari
hus.fi / (09) 191 26295 / 050 427 0737
Seulontaviljely moniresistenttien gram-negatiivisten sauvojen (CPE, ESBL, moniresistentti Acinetobacter ja Pseudomonas aeruginosa) kolonisaation osoittamiseen.
Geelikuljetusputki
Kolonisaatiota tutkittaessa lähetetään näytteeksi ulostetta otettuna dacron-tikulla geelikuljetusputkeen. Näyte voidaan ottaa myös infektiofokuksesta tai aikaisemmin kolonisoituneesta kohdasta, jolloin se otetaan kuten tavallinen bakteeriviljelynäyte (ei ihon puhdistusta ennen näytteen ottoa). Virtsan MDRs-viljelyä varten näytteeksi lähetetään virtsaa puhtaassa putkessa.
Viljely erikoiselatusaineilla, tunnistaminen, herkkyysmääritys ja resistenssigeenien osoitus PCR- tekniikalla. Karbapeneemiresistenssigeenien osoittaminen PCR -testillä tehdään CPE-kannoiksi epäillyistä enterobakteerilöydöksistä sekä moniresistenteistä Acinetobacter- ja Pseudomonas aeruginosa -löydöksistä.
Viljely joka päivä (ma-su).
2-5 työpäivän kuluessa.
Normaalisti negatiivinen. Positiivinen löydös seuraavasti:
CPE: Karbapenemaasigeenin omaava enterobakteeri. Näytteestä vastataan kaikki karbapeneemiherkkyydeltään alentuneet enterobakteerilöydökset ja niistä osoitetaan mahdolliset karbapenemaasigeenit.
ESBL: Laajakirjoista beeta-laktamaasia tuottava enterobakteeri, tavanomaisimmin E.coli, Klebsiella pneumoniae tai Proteus mirabilis.
Moniresistentti Ps. aeruginosa: resistentti meropeneemille ja keftatsidiimille.
Moniresistentti Acinetobacter: resistentti meropeneemille sekä vähintään 2 seuraavista: keftatsidiimi, fluorokinoloni, aminoglykosidi, ampisilliini/sulbaktaami.
Gram-negatiivisten sauvojen resistenssi beetalaktaamiantibiooteille voi perustua a) bakteerien ulkokalvon läpäisevyyden muutoksiin, b) lääkeaineiden aktiiviseen ulospumppaukseen tai c) beetalaktaamiantibiootteja hajoittaviin laajakirjoisiin entsyymeihin (esim. kefalosporinaasit, karbapeneemaasit). Ensin mainittuja mekanismeja (a ja b) pidetään yleensä palautuvina, jotka häviävät antibioottihoidon loputtua. Antibiootteja hajottaviin entsyymeihin perustuvat mekanismit leviävät helposti bakteerista toiseen, mistä syystä ne ovat sairaalahygieenisesti merkittävimpiä. Tällaisia ovat lukuisat eri ESBL-ominaisuuden aiheuttavat entsyymit sekä karbapenemaasit. Tavallisimpia karbapenemaasiperheitä enterobakteereilla tällä hetkellä ovat KPC, VIM, OXA-48, sekä NDM-1.
CPE-kannoiksi kutsutut karbapenemaasigeenin omaavat Enterobacteriaceae-heimon bakteerit (mm. Klebsiella pneumoniae, E .coli) ovat yleensä myös muille vaihtoehtoisille lääkeaineryhmille resistenttejä ja voivat levitä helposti sairaalaympäristössä, mikä tekee niistä erityisen sairaalahygieenisen ongelman. Mm. K. pneumoniaella esiintyy kuitenkin runsaasti myös solukalvon permeabiliteettimuutoksia, joten vasta karbapenemaasigeenin osoittaminen varmistaa löydöksen CPE-kannaksi.
Ympäristöperäisillä bakteereilla, kuten Pseudomonas aeruginosalla ja Acinetobacter baumanniilla esiintyy monia laajakirjoisia beetalaktamaaseja. Joissakin, erittäin harvinaisissa tapauksissa näilläkin lajeilla karbapeneemiresistenssi voi aiheutua myös siirtyvästä karbapenemaasigeenistä.
Päivitetty 27.01.2012 / ET