Tutkimusohjekirjan etusivu. Hakemisto erikoisalan, nimen, lyhenteen tai tutkimusnumeron mukaan
| 1999 | P -K |
Meilahden sairaalan laboratorio, puh. kanslia (09) 471 72579, työpiste 74304, päivystysaikana 72645
kemisti Aija Helin: aija.helin
hus.fi / (09) 471 73846 / 050 427 2475 ja lääkäri Lasse Uotila: lasse.uotila
hus.fi / (09) 471 74306 / 050 427 1548
Li-hepariiniputki 5 ml
0.5 ml hemolysoitumatonta Li-hepariiniplasmaa, pienet lapset 0.1 ml. Mikäli P -K on osa määritystä B -HET-Ion, näyte otetaan Ca-titrattua hepariinia sisältävään ruiskuun, putkeen tai kapillaariin. Eroteltu plasma voidaan lähettää huoneenlämpöisenä, jos perillä vuorokauden kuluessa. Eroteltu plasma säilyy jääkaapissa kolme vuorokautta. Pitempiaikaista säilytystä varten näyte pakastetaan.
Ioniselektiivinen elektrodi (ISE), suora tai epäsuora mittaus. Akkreditoitu menetelmä.
Päivittäin, kaikkina vuorokauden aikoina
Samana päivänä
| lapset, 0 - 16 v | 3.3 - 5.2 | mmol/l |
| aikuiset, yli 16 v | 3.3 - 4.9 | mmol/l |
Kalium on tärkein solunsisäinen kationi, 98 % kaliumista sijaitsee solujen sisällä. Seerumin tai plasman K-määritystä käytetään neste- ja elektrolyyttitasapainon sekä happoemästasapainon seurantaan. Kohonneita P-K-arvoja todetaan kudosvaurioissa (rabdomyolyysi, hemolyysi), munuaisten vajaatoiminnassa, lisämunuaisten vajaatoiminnassa (Addisonin tauti), asidoosissa, jolloin kaliumia siirtyy solujen sisältä solun ulkopuoliseen tilaan, sokkitilassa, kudoshypoksiassa, insuliinin puutteessa, digitalismyrkytyksessä, spironolaktoni-, amiloridi- ja triamtereenihoitoihin liittyen.
Matalia kaliumpitoisuuksia todetaan diureettien käytön johdosta, liian vähän kaliumia sisältävän nestehoidon yhteydessä, ripuliin tai oksenteluun liittyvien nestemenetysten johdosta, ulostuslääkkeiden liikakäytön vuoksi, munuaissairauksissa (nefriitit, tubulusvauriot), alkaloosissa, primaarisessa ja sekundaarisessa hyperaldosteronismissa, Cushingin taudissa, liiallisessa insuliinin saannissa sekä Mg:n puutostiloissa.
Päivitetty 05.10.2009 / AH