Tutkimusohjekirjan etusivu. Hakemisto erikoisalan, nimen, lyhenteen tai tutkimusnumeron mukaan
| 18602 | Pt-LRasIsk |
KLF-laboratorio Meilahti (09) 471 72552
lääkäri Päivi Piirilä: paivi.piirila
hus.fi / (09) 471 72663 / 050 427 2145 ja lääkäri Anssi Sovijärvi: anssi.sovijarvi
hus.fi / (09) 471 72553 / 050 427 0157
Metabolisen myopatian diagnosoiminen potilailla, jotka eivät pysty polkemaan ergometria tai kävelemään rullamatolla.
Tavanomainen lääkitys ennen tutkimusta. Nautintoaineiden ja ruokailun osalta toimitaan kliinisen fysiologian laboratorioiden yleisohjeen mukaan http://huslab.fi/ohjekirjan_liitteet/kfi/yleisohjeet
Tutkimuksessa laskimoveren ja laktaatti-ammoniakkiverikaasunäytteet otetaan levossa, maksimirasituksessa sekä palautumisvaiheessa 2,4,6,10 ja 20 minuuttia rasituksen päättymisen jälkeen. Lisäksi seurataan EKG:tä, verenpainetta ja pulssioksimetrilaitteella happikyllästeisyyttä. Tutkimuksen kesto noin 1 tunti.
Mitattavaan yläraajaan asetetaan laskimoneula v. brachialikseen ja tutkimuksen aikana potilas pumppaa yhden minuutin ajan dynamometria.
Lihasten ainneenvaihdunnan häiriöiden oireita ovat rasitukseen liittyvät lihaskivut ja -kouristukset sekä lihasten herkkä väsyvyys. Glykogeenin pilkkoutumiseen osallistuu useita entsyymejä, joista myofosforylaasin puutos eli McArdlen tauti aiheuttaa sen että veren laktaattitaso rasituksessa ei nouse tai nousee vain lievästi. Normaalisti laktaattitaso nousee 3-5 kertaiseksi lähtötasoon verrattuna. Esim. lihasten mitokondriotaudissa laktaattitaso voi rasituksen jälkeen nousta tavanomaista korkeammaksi.
Tuloste sisältää koepöytäkirjan mittaustuloksineen, laktaattiarvot, spiroergometriassa mitatut laskennallisen suureet viitearvoineen, EKG-nauhat ja lääkärin lausunnon.
Kirjallisuutta: McArdle B. Myopathy due to a defect in muscule glycogen breakdown. Clin Sci 1951:10:13-33.
Löfberg M, Junes M, Seppänen H, Rautakorpi I, Paetau A, Härkönen M, Sommer H. McArdlen tauti. Duodecim 1993:109(19):1676-82.
Tutkimusta ei suositella tehtäväksi ennen kuin hengityselintulehduksen kliinisestä paranemisesta on kulunut 2 viikkoa. Muita vasta-aiheita ovat epästabiili angina pectoris, akuutti myo- tai perikardiitti, vaikeat rytmihäiriöt, tuore sydäninfarkti. Antitromboottisen lääkehoidon yhteydessä tutkimuksen suorittaminen harkitaan tapauskohtaisesti hyytymistekijämäärityksien perusteella.
Päivitetty 03.10.2011 / IST