Tutkimusohjekirjan etusivu. Hakemisto erikoisalan, nimen, lyhenteen tai tutkimusnumeron mukaan
Digoksiini, seerumista
| 1256 | S -Digoks |
Tiedustelut
Meilahden sairaalan laboratorio, p. (09) 471 72645
Yhteyshenkilöt
lääkäri Janne Backman: janne.backman
hus.fi / (09) 471 73914 / (09) 471 73314 ja kemisti Annukka Mäki: annukka.makihus.fi / (09) 471 72573 / 050 427 9201
Indikaatiot
Digitalishoidon seuranta.
Esivalmistelu
Näyte otetaan yleensä aamulla ennen seuraavaa lääkeannosta. Digoksiinin jakautumisvaihe kestää 4 – 6 tuntia lääkkeen suun kautta ottamisen jälkeen. Näytettä ei tulisi ottaa hoidon seurantatarkoituksessa ennen kuin edellisen annoksen ottamisesta on kulunut vähintään 6 tuntia. Fyysinen aktiviteetti saattaa suurentaa ohimenevästi seerumin digoksiinipitoisuutta vapauttamalla digoksiinia lihaksista. Tämän vuoksi näyte tulisi ottaa levossa eikä esim. heti rasituksen jälkeen.
Jos pyyntöä ei tehdä suoraan atk-järjestelmään, lähetteeseen tulee merkitä lääkkeen edellinen ottoajankohta ja annos sekä soveltuvin osin muu lääkitys. Jos potilas on saanut digoksiinin vasta-ainetta, tämä on mainittava.
Näyteastia
Seerumi-geeliputki 5 ml
Näyte
0.6 ml seerumia, lapset vähintään 0.2 ml. Lähetys huoneenlämpöisenä, jos perillä vuorokauden kuluessa. Näyte säilyy jääkaapissa viikon. Pitempiaikaista säilytystä varten näyte pakastetaan.
Menetelmä
Fotometrinen, immunokemiallinen. Akkreditoitu menetelmä.
Tekotiheys
Päivittäin, kaikkina vuorokauden aikoina.
Tulokset valmiina
Samana päivänä
Viitearvot
| terap.alue | 0.7 - 2.5 | nmol/l |
Tulkinta
Digoksiinin vasta-aine ja endogeeniset digoksiinin kaltaiset aineet voivat häiritä analytiikkaa ja aiheuttaa korkeita seerumin digoksiinipitoisuuksia.
Farmakokinetiikka: Huippupitoisuus saavutetaan 30 – 90 minuutissa suun kautta otetun annoksen jälkeen. Digoksiini erittyy pääasiassa muuttumattomana virtsaan. Eliminaation puoliintumisaika on 30 – 50 tuntia. Vanhuksilla ja henkilöillä, joilla on munuaisten vajaatoimintaa, puoliintumisaika voi pidentyä 60 – 80 tuntiin.
Yhteisvaikutukset: mm. amiodaroni, erytromysiini, itrakonatsoli, kalsiuminestäjät (verapamiili), kinidiini, klaritromysiini, siklosporiini ja spironolaktoni voivat suurentaa seerumin digoksiinipitoisuutta.
Toksisuus: sydänsairaudet, hypokalemia, hyperkalsemia, hypotyreoosi ja hypomagnesemia lisäävät digoksiinin vaikutuksia.
Päivitetty 23.05.2008 / AM